|
|
Suomenkieliset
sessiot
Suomenkieliset sessiot eivät ole päällekkäin
kutsuluentojen kanssa. Suomenkielisiin sessioihin ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon.
Terapeuttinen vuorovaikutus, 13.9.klo 10-11.30
Kirsti-Liisa Kuusinen, PsT, kouluttajapsykoterapeutti, psykoterapian
lehtori
Psykoterapian tuloksellisuustutkimuksissa on osoitettu psykoterapeutin
ja potilaan välisen vuorovaikutussuhteen olevan
merkittävin terapian tuloksellisuuteen vaikuttava
tekijä. Psykoterapiasuhde on tutkiva yhteistyösuhde,
jossa keskeistä on terapeutin ja potilaan jaettu
käsitys terapian tavoitteista ja tehtävistä
ja terapeutin ja potilaan välinen emotionaalinen suhde.
Myös muissa hoitosuhteissa näillä
tekijöillä on merkitystä.
Yhteisen käsityksen muodostaminen terapian tavoitteista on
ensimmäinen ja toisaalta jatkuvasti uudelleen neuvoteltava
asia. Alkuvaiheessa potilaan motivaation tutkiminen saattaa olla
tärkeää ja mikäli se on
ambivalentti, motivointi saattaa olla aluksi terapeutin
tärkein tehtävä. Vuorovaikutuksessa potilaan
kuuleminen , hänen subjektiivisen kokemuksensa validointi eli
todesta ottaminen ja empaattisen ymmärtämisen
välittäminen potilaalle ovat ensisijaisia.
Nämä tekijät vaikuttavat potilaan
kokemukseen terapiasuhteen turvallisuudesta ja mahdollistavat
oman mielen sisäisen tutkimisen.
Terapeuttisessa vuorovaikutuksessa saattaa ilmetä ongelmia,
joita kutsutaan katkoksiksi. Näiden tutkiminen on
välttämätöntä, jotta
terapia voisi edetä. Terapeutin
tehtävänä on kiinnittää
huomiota katkoksiin ja tutkia yhdessä potilaan kanssa,
mitä vuorovaikutuksessa on tapahtunut. Terapeutilta vaaditaan
kykyä metakommunikoida vuorovaikutuseen liittyviä
tekijöitä ja käyttää omia
tunnekokemuksiaan hyväksi. Joskus katkosten tutkiminen voi
viedä terapiaa uudella tavalla eteenpäin, se saattaa
tuottaa oivalluksia potilaan varhaisissa kiintymyssuhteissa omaksumista
interpersoonallisista skeemoista ja tyypillisistä
vuorovaikutustavoista tai se saattaa lisätä
tasavertaisen jakamisen kokemusta. Terapeutin aito
läsnäolo ja oman kokemuksen jakaminen saattaa olla
yksi tie potilaan uudenlaisen kohdatuksi tulon kokemukseen.
Skeematerapia, 12.9. klo 10.45-13.15
Sari Lindeman, psykiatri, VET psykoterapeutti
Maaria Koivisto, psykiatri, YET psykoterapeutti
Skeematerapia (Schema Therapy) on yhdysvaltalaisen psykoterapeutin
Jeffrey Youngin kehittämä kognitiivisen psykoterapian
integratiivinen sovellutus, joka kokoaa yhtenäiseksi
hoitomalliksi mm. kognitiivisen ja behavioraalisen psykoterapian
sekä kiintymyssuhdeteorian piirteitä.
Skeematerapiassa työskentelyn kohteena ovat maladaptiiviset
skeemat (early maladaptive schemas), jotka ovat lapsuudessa
syntyneitä, laaja-alaisia ja vakiintuneita tapoja tulkita
itseen ja muihin liittyviä kokemuksia
vääristyneellä tavalla. Skeemojen
lisäksi psykoterapeuttisen työskentelyn kohteena ovat
skeemamoodit. Ne ovat voimakkaita tunnetiloja, jotka skeemojen
lisäksi ilmentävät henkilön
tyypillisiä selviytymisstrategioita. Skeemamoodeja ovat
esimerkiksi hylätyn lapsen moodi ja rankaisevan vanhemman
moodi.
Skeematerapia on kehitetty erityisesti epävakaan ja
narsistisen persoonallisuushäiriön hoitoon, ja sen
tuloksellisuutta on kontrolloidusti tutkittu. Korkeatasoisessa
satunnaistetussa ryhmävertailututkimuksessa skeematerapia
osoittautui tulokselliseksi epävakaan persoonallisuuden eri
oireulottuvuuksien hoidossa.
Skeematerapian tavoitteena on, että henkilö oppii
tunnistamaan emotionaalisia tarpeitaan, luottamaan niiden
luvallisuuteen sekä ilmaisemaan niitä muille
sopeutumista palvelevalla tavalla.
Skeematerapia on psykoterapeutille tasapainoilua vanhemmuuden (limited
reparenting) ja empaattisen konfrontaation välillä.
Hoitomallia edelleen kehittäessään Jeffrey
Young on alkanut enenevästi painottaa terapiasuhteen
merkitystä, affektiivisten tilojen
työstämistä tässä-ja-nyt
sekä kokemuksellisten työtapojen korjaavaa
vaikutusta.
Krooninen masennus, 11.9. klo 13.15-15.45
Irma Karila, PsT, kouluttajaterapeutti
Anna-Maija Kokko, PsM, psykoterapeutti (VET)
Nykyisten arvioiden mukaan noin 5% suomalaisista kärsii
tällä hetkellä vakavasta masennuksesta. Joka
viidennen masennus muuttuu krooniseksi. Masennus myös uusiutuu
herkästi. Henkilö, joka on sairastunut yhden
masennusjakson, sairastuu siihen 5 tai 6 kertaa elinaikanaan.
Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle
jäävistä aiheutuvat eläkemenot ovat
kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Huolestuttavinta on
se, että keskimäärin joka
päivä yksi alle 30 -vuotias jää
eläkkeelle masennuksen vuoksi.
Herää kysymys, voiko tätä
synkkenevää kehitysnäkymää
pysäyttää? Suuri kysymys on, onko olemassa
keinoja masennuksen kroonistumisen ehkäisemiseen ja sen
myötä eläköitymisen kasvuvauhdin
pysäyttämiseen? Kognitiivisen psykoterapian
piirissä on viime vuosina pyritty useilla tahoilla
löytämään
ymmärrystä masennuksen kroonistumisen ja uusiutumisen
psyykkisiin mekanismeihin ja kehittämään
toimivia hoitomalleja pitkäaikaisten tilanteiden
ehkäisyyn ja hoitamiseen.
Sessiossa esittelemme näihin tutkimuksiin, teorioihin ja
hoitomalleihin pohjautuvan kroonisen masennuksen kognitiivisen mallin.
Tästä mallista käsin pyrimme tuomaan
kliinisen työn tekijöille mahdollisuuksia rakentaa
ymmärrystä omien potilaidensa masennuksen
pitkittymisen syihin, masennusta ylläpitäviin
tekijöihin ja masennuksen uusimiselle altistaviin
ilmiöihin. Esittelemme lyhyesti perusajatukset
tällä hetkellä lupaavimmista masennuksen
kroonistumisen ehkäisyyn rakennetuista hoitomalleista. Omien
potilasesimerkkiemme kautta havainnollistamme, miten
näitä ideoita voi soveltaa
potilastyöhön myös eri malleja integroiden,
jäsentäen työskentelyä kroonisen
masennuksen kognitiivisen mallin kautta. Malli toimii karttana, jonka
pohjalta hoitosuunnitelmaa kunkin potilaan kohdalla voi rakentaa.
Hyväksymis- ja omistautumisterapia: keskeiset
menetelmät ja prosessit, 11.9. klo 10.45-11.45
Raimo Lappalainen, Professori
Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto,
Jyväskylä
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) - Acceptance and
Commitment Therapy (ACT) - lasketaan kuuluvaksi ns. kolmannen aallon
psykoterapiamenetelmiin. Terapian keskeinen tavoite on psykologisen
joustavuuden lisääminen.
Menetelmässä on kuusi ydinprosessia: arvojen
kartoitus, omistautuminen arvojen mukaiseen toimintaan, kielellisen
hallinnan heikentäminen, hyväksyntä, yhteys
nykyhetkeen sekä oman itsensä näkeminen
tilana tai paikkana. HOT:ssa käytetään
arvokeskusteluja, arvoihin liittyviä
kotitehtäviä sekä erilaisia kokemuksellisia
harjoituksia erityisesti hyväksynnän ja psykologisen
joustavuuden lisäämiseksi. Terapiassa
kiinnitetään huomiota esimerkiksi siihen,
että terapia saattaa olla tehotonta, jos se ainoastaan
lisää asiakkaan kielellisiä
selityksiä ongelman syistä ilman, että
terapia johtaa muutoksiin asiakkaan toiminnassa. On myös
esitetty, että hyväksymis- ja omistautumisterapiassa
muutosprosessi olisi erilainen kuin perinteissä
kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että
hyväksyntä näyttäisi olevan
hoidossa tapahtuvaa muutosta välittävä
tekijä. Seminaarissa käydään
läpi hyväksymis- ja omistautumisterapian
keskeisiä menetelmiä ja esimerkkejä niiden
sovelluksista sekä kuvataan muutosprosesseja ja hoitoja
koskevia tutkimustuloksia.
Pakkoajatusten ja –toimintojen hoito,
11.9. klo 11.45-13.15
Irmeli Siltakoski
Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos,
Tampere
Seminaarissa käsitellään pakko-oireisten
potilaiden hoitoa perinteisen kognitiivisen
käyttäytymisterapian sekä
hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) hoitomenetelmin.
HOT-terapian hoitomenetelmät esitellään
sekä perustellaan niiden soveltuvuutta erityisesti
pakko-oireisten potilaiden hoitoon.
Käytännön kokemuksia edellä
mainittujen hoitomenetelmien yhdistämisestä
valotetaan tapausesimerkkien avulla. Perinteisissä
altistusmenetelmissä asiakasta autetaan kohtaamaan
pakkotoimintoja ylläpitävät ajatukset ja
niiden epärealistisuus osoitetaan terapian kuluessa in vivo
-altistuksessa. HOT -menetelmissä koko kielellinen toimintoja
ohjaava merkitys kyseenalaistetaan. Pakkomielteet ja toiminnot ovat
usein säännön ohjaamaa
käyttäytymistä. HOT -terapian avulla voidaan
purkaa sääntöjä esim. metaforien
avulla. Asiakas saa metaforista uudenlaisen kokemuksen suhteessa
ongelmakäyttäytymiseen. HOT :n hoitoon kuuluu
myös kontrollista luopumista. Ahdistuksen ja tunteiden
kontrollointi pakkotoimintojen avulla on asiakkaille hyvin
tyypillistä. HOT tarjoaa useita menetelmiä, joiden
avulla kontrollia voidaan käsitellä ja joilla
sitä voidaan heikentämiseen.
Arvotyöskentelyn avulla HOT :ssa on mahdollista auttaa
asiakasta tarkastelemaan laajemmin
elämäänsä, millaista
elämää hän haluaa
elää ja miten oireet ovat estäneet
häntä elämästä omien
arvojensa mukaisesti.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykologiset
hoitomenetelmät, 12.9. klo 13.15-14.15
Lauri Parkkinen
Suomen käyttäytymistieteellinen tutkimuslaitos,
Tampere
Kaksisuuntainen mielialahäiriö erotetaan
diagnostisesti muista mielialahäiriöistä
maanisten, sekamuotoisten jaksojen ja hypomaanisten jaksojen
esiintymisen perusteella. Häiriön
elinikäinen prevalenssi on tutkimuksista riippuen
vähintään 1,2 %. Kaksisuuntainen
mielialahäiriö on merkittävä
työkyvyttömyyden aiheuttaja ja
lisää selvästi itsemurhariskiä.
Vaikeahoitoisen häiriön psykologiset, sosiaaliset ja
taloudelliset haittavaikutukset ovat merkittäviä.
Häiriöllä on vahva geneettinen ja biologinen
tausta, mutta se ei kuitenkaan vähennä psykologisten
hoitomenetelmien tarpeellisuutta farmakologisten hoitojen rinnalla.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykologisessa
hoidossa tuetaan elämäntapamuutoksia ja opetellaan
itsehavainnointia sekä itsehallintaa. Myös
komorbideihin ongelmiin voidaan menestyksellisesti vaikuttaa
psykologisilla hoitomenetelmillä. Komorbidit ongelmat ja
häiriöön usein liittyvä
kognitiivinen haavoittuvuus voivat olla
merkittävässäkin roolissa sekä
maanisten että depressiivisten episodien laukaisijana ja
muutoinkin osana kaksisuuntaisen mielialahäiriön
luonnollista kulkua. Tutkimustietoja psykologisten hoitomenetelmien
tehosta on alkanut tulla vasta viimeisten seitsemän vuoden
aikana. Kun psykososiaalinen interventio yhdistetään
asianmukaiseen farmakologiseen hoitoon, voidaan
vähentää relapseja, sairaalahoidon tarvetta,
sekä depressio- ja maniaepisodien
määrää, että niiden
intensiteettiä, lisätä oireetonta aikaa,
parantaa sosiaalisia taitoja ja yleistä toimintakykyä
sekä elämänlaatua. Valitettavasti
tutkimusnäytön mukaiset
hoitokäytännöt eivät j ole
vielä kovin laajalti siirtyneet kliiniseen
käytäntöön. Kaksisuuntaisen
mielialahäiriön hoidossa voidaan erottaa viisi
keskeistä toisiaan
täydentävää
näkökulmaa: 1. biologinen malli, 2. yleinen
psykoedukaatio- ja oireenhallintastrategia, 3. interpersoonallinen
näkökulma ja sosiaalisen rytmin
häiriintyminen episodien laukaisijana, 4. perhekeskeiset
hoitostrategiat ja 5. kognitiivinen
käyttäytymisterapia. Empiiristä
näyttöä eri psykologisten hoitomenetelmien
valinnasta eri tilanteissa ei vielä ole.
Tämän hetkisen tutkimusnäytön
valossa psykologisten hoitomuotojen keskeisiä
elementtejä ovat mm. psykoedukaatio,
lääkehoitomyöntyvyyden parantaminen,
mielialaseuranta (itsehavainnot), esioireiden ja varomerkkien
tunnistaminen ja elämäntyylin ja sosiaalisten
rutiinien tasapainottaminen. Psykologisia hoitomenetelmiä
voidaan toteuttaa menestyksellisesti niin yksilöiden kuin
ryhmienkin kanssa.
Dialektinen käyttäytymisterapia: kokemuksia
terapiamallin soveltamisesta Jorvin sairaalassa,
12.9. klo 14.15-15.45
Teemu Ryhänen,
Jorvin sairaala, Espoo
Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) on psykologian
professori Marsha Linehanin ja hänen
työryhmänsä kehittämä
psykoterapiamenetelmä itsetuhoisten, tunnereaktioiltaan
epävakaiden potilaiden hoitoon. Se on osoittautunut
tulokselliseksi hoitomenetelmäksi sekä Yhdysvalloissa
että Euroopassa tehdyissä tieteellisissä
tutkimuksissa. Terapiamalli rakentuu yksilöpsykoterapiasta,
potilaille annettavasta puhelintuesta, taito-valmennuksesta ja
terapeuttien viikoittaisista tapaamisista
(työryhmäkonsultaatio). Potilaiden hoito
kestää yleensä 1 - 2 vuotta. DKT:tä
on toteutettu Jorvin sairaalassa Espoossa vuodesta 2006
lähtien. Tähän mennessä on
osoittautunut, että hankkeeseen osallistuneiden
tunne-reaktioiltaan epävakaiden hoidon kokonaiskustannukset
ovat laskeneet dramaattisesti. Seminaarissa
käydään läpi Jorvin sairaalan DKT
-hankkeen kokemuksia sekä tuloksia. Lisäksi
tarkastellaan DKT :n perusteita ja sen erityiskysymyksiä.
|